Jatketaan siis Perthistä. Kun saimme vihdoin aikaiseksi liikkua, kävimme ensin kokeilemassa Montinien matkakunnan kehuman Generous Squiren. Huomasin toki nimestä että tämähän on taas yksi näitä James Squiren eli Malt Shovel Brewingin satelliitteja, eikä ks. panimon olut ole mitään kovin erikoista. Ruokaa kuitenkin kaipasimme ja se olikin Generous Squiressa hyvää. Matka jatkui siitä kohti Botanic Gardensia - tai niin luulimme. Karttaa katsomalla voisi kuvitella että joen rantakin on ihan käypä reitti perille, mutta joen rannassa huomaa jokseenkin koko puutarhan olevan karkeasti arvioituna seitsemänkerroksisen kerrostalon katon korkeudella. Sinne olisi toki päässyt keskustasta bussilla, ilmaiseksi, mutta nyt kävi näin. Nielimme tappiomme ja kävelimme takaisin hotellille, josta lähdimme vielä viimeisellä auringonvalolla kohti keskustan kellotornia ja sen vieressä sijaitsevaa pientä panimoravintolaa.
Tässä vaiheessa matkaan tuli vähän ikävämpi käänne kun kuulimme Suomesta koiramme syöneen pussillisen purukumia. Loppuilta kuluikin sitten päivityksiä odotellessa ja koiran kuntoa stressatessa, eikä ruoka tai olut juuri maistunut. Koira jäi henkiin ja todennäköisesti suuremmilta vaurioilta vältyttiin, joten loppumatka sai paremmat edellytykset onnistua.
Maanantai oli minulla jälleen työpäivä ja Eeva oli sopinut tapaavansa vanhaa opiskelukaveriaan. Ennen kuin lähdin kohti CSIROn ARRC - laboratoriota, kävimme korttelin päässä DuoTone kahvilassa aamiaisella. Tavoite säästää rahaa hotellin buffaan verrattuna ei aivan toteutunut kun käytimme dollarin enemmän kuin buffaan olisi mennyt, mutta olipahan ainakin hyvää.
Työvierailu sujui jälleen mainiosti ja sääkin oli vielä aamupäivän aurinkoinen, vaikka sadetta oli luvattu. Siinä vaiheessa kun olin juuri astumassa ulos ARRC:n ovesta, taivas putosi niskaan. Kun varttia myöhemmin näytti siltä ettei oikeastaan edes sada, lähdin ulos ja hotellia kohti. Bussiin noustessani olin jo melkoisen märkä. Bussi jätti minut kolmen korttelin päähän hotellista mutta edelleen satoi kaatamalla. Päätin improvisoida ja hyppäsin seuraavaan CAT - keskustabussiin. Kolme vaihtoa myöhemmin olin hotellilla. En edes tiedä kauanko aikaa meni, mutta ei se pitkältä ainakaan tuntunut. Ja en kastunut! Söimme lounasta yhdessä Eevan kaverin Isan kanssa ja naisten lähtiessä shoppailemaan minä menin sateessa altaalle uimaan. Vesi oli lämmitetty, niin eihän siinä pieni talvisade menoa haitannut. Illasta kävimme Heirisson Islandilla kenguruja bongaamassa, mutta isolla alueella majaileva pieni kengurujoukko maastoutui bushiin sen verran hyvin, että näkemättä jäi. Lohdutuksena kävimme luonteikkaan oloisella Northbridgen alueella Northbridge Brewing Companyllä syömässä ja juomassa, sekä toteamassa kehutun Bob's Barin olevan myös kiinni, mikä piti paikata alakerran Print Hallin tarjonnalla.
Tiistaiksi oli viimeiselle täydelle matkapäivälle varattu lautat Fremantlesta Rottnest Islandille. DuoTonessa nautitun aamupalan jälkeen otimme junan Fremantleen, jossa ehdimme sopivasti käydä tunnin tutustumassa maailmanperintökohteeksikin listattuun Fremantlen vankilaan. Eevaa ehkä hieman jännittäneen katamaraanimatkan päätteeksi löysimme itsemme Rottnest Islandilta, jossa ensimmäisen quokkan löytämiseen meni ehkä viisi minuuttia. Lopulta quokkia näkyi jokseenkin yhtä paljon kuin Lapissa kesällä poroja, todennäköisesti sata ei riitä saldoksi. Päädyimme myös ottamaan yhden kaupustelijan suosituksesta hop on / hop off kiertoajelubussin liput ja jäimmekin yhdeksi vuoroväliksi (30 min) pysäkille josta kuulemma pääsisi esteettömästi katsomaan hylkeitä. Ja kyllähän niitä hylkeitä löytyi, kuvia näistä ja muista Rottnestin eläimistä Eevan kuvapostauksessa ja loppuviikosta Flickrissä. Rottnestiltäkin sai hyvää ruokaa ja Fremantleen palattuamme kävimme vielä Fremantlen vanhimmassa pubissa, Ball & Chainissa, josta ei siitäkään jäänyt pahaa sanottavaa. Kuriositeettina siellä tuli testattua yksi Länsi-Australian parhaista panimoista, nimeltään Boston Brewing Company, kotipaikkana Denmark, WA. Kolme mannerta samassa paketissa.
Nyt matka onkin tullut siihen vaiheeseen kun jäljellä on lähinnä laukkujen pakkaus (johon sisältyy oleellisena osana oluiden kunnollinen suojaus ja jako laukkuihin) ja viimeinen aamiainen, jonka ajattelimme nauttia ylellisessä Pan Pacificin buffetissa. Jatkoa blogiin seurannee siis vasta Suomesta torstaina, toivottavasti sekä Eevan kuvapostauksen että oman yhteenvedon merkeissä.
No comments:
Post a Comment