Cairns, 3. ja 4. päivä (ke-to)

Eilen Eevan kirjoittaessa kuvapostausta totesin että meidän (minun) päivänotaatio ei ole ollut kovin selvä, sillä laskin ensimmäiseksi Cairnsin päiväksi vasta ensimmäisen kokonaisen, eli maanantain. Matkapäivien laskeminen on yhtä hankalaa, koska lähdimme aivan perjantain ja lauantain rajalla (onko perjantai vai lauantai ensimmäinen?) ja liikuimme niin paljon itään että lauantaita ei käytännössä ollut (mutta oli kuitenkin). Ehkä siis helpoin puhua viikonpäivistä? No, sekavuuden säilyttämiseksi pidän useamman merkinnän mukana.

Keskiviikkona oli konferenssin ohjelmaankin jätetty iltapäivä tyhjäksi, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tutustua Cairnsin ympäristöön. Hyvä ettei olla Japanissa tai Venäjällä. Tästä syystä olimme varanneet keskiviikolle valasbongausreissun, joka siis siirtyi tiistaille. Olipahan aikaa toisellekin aktiviteetille. Paikat täällä tuntuvat menevän todella aikaisin kiinni, joten itse asiassa 12:30-13:30 sijoitettu lounastauko ja siitä alkava vapaa iltapäivä on aika kiireinen väli ehtiä turistoimaan. Fitzroyltakin viimeinen lautta lähti takaisinpäin jo klo 16.

Olimme katselleet keskiviikon matkakohteeksi lähellä Cairnsia sijaitsevaa Kurandan sademetsäkylää, vaikka se vaikuttikin kuvissa melkoiselta turistihelvetiltä. Maisemat vaikuttivat kuitenkin mukavilta ja kulkuoptioina olisi halpa bussi, kallis maisemajuna ja vielä kalliimpi Skyrail. Harkitsimme hetken aikaa mennä Skyraililla ylös ja junalla alas, mutta totesimme hinnan hieman turhan jyrkäksi, ja lisäksi silloin emme olisi ehtineet ollenkaan tutustua Kurandaan. Päädyimme siis menemään bussilla ylös ja tulemaan junalla alas, mikä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Bussi oli väljä ja halpa ja kuski hyvällä huumorilla töissä. Itse asiassa ulkonäön ja huumorin yhdistelmä vaikutti siltä etten ole ihan varma ettei kyseessä ollut kesäksi ruumiilliseen työhön vaihtanut Patton Oswalt. Kurandassa ehdimme vain kävellä keskustan ja juna-aseman välin pari kertaa (asemalle ostamaan lippu ja varmistamaan aika kun pitää olla asemalla, keskustaan ostamaan jäätelöt, asemalle takaisin että ehditään junaan), mutta se riitti oikein hyvin, sillä kylässä tuntui olevan lähinnä myyntikojuja, jotka menivät kaikki kolmelta kiinni. Koala Gardens ei Eevaa kiinnostanut, perhoskeskus olisi ehkä hieman mutta täyttähän sielläkin olisi ollut. Jäätelö oli loistavaa ja sen myyjä sympaattinen vanha supliikkimies. Junamatka oli juuri sellainen elämys minkä takia otimmekin sen päivän pääaktiviteetiksi. Huikeita viidakkomaisemia ja vanhan ajan tunnelmaa nitisevissä puuvaunuissa noin sadan vuoden takaa. Kerrontaa kaiuttimista tuli juuri sopivasti. Sitä ei tarvinut kuunnella jatkuvasti, mutta oleellista infoa tuli sopivissa kohdissa.

Saavuttuamme junalla Cairnsiin kävimme etsimässä yhtä neljästä Ratebeerissä listatusta Cairnsin baarissa (se sivusto on täälläkin täysin kivikaudella), kunnes lopulta totesin sen olevan lopullisesti kiinni. Kävelimme Night Marketsiin syömään ja kiertelimme hetken, ostaen parit tuomiset kojuista. Melkein ostin nahkalompakon ja melkein jätin menemättä kalapedikyyriin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut tehdä toisinpäin, mutta ihan mielenkiintoista oli näinkin. Illasta hyvissä ajoin unille, sillä torstaina minunkin pitäisi osallistua konferenssiin puhujana. Tänään ei muuten tullut juotua olutta edes ruokajuomana.

Torstaiaamuna pääsimme jälleen ihmettelemään ihmisten kyvyttömyyttä lukea ohjeita. Ei mitään väliä miten hyvät ohjeet kahvikoneille on tehty, joka koneella on jatkuvasti joku vääntämässä vipuja väärään aikaan ja painamassa vääriä nappeja, huolimatta siitä että henkilökunta on juuri käynyt opastamassa. Ja on aivan liikaa odotettu että keskimääräinen buffetmummo tietäisi mitä on espresso. "Is this all you get" kysytään samalla kun väännetään vipuja ja painetaan nappeja satunnaisessa järjestyksessä jotta kahvin määrä kupissa lisääntyisi.

Torstailta on muuten vähän vähemmän kerrottavaa. Päivä meni konferenssissa, jossa oma puhekin meni jotakuinkin kelvollisesti. Paljon mukavia taukokeskusteluja ja mielenkiintoisia puheita ja postereita. Eeva kävi sillä välin kiertämässä eläinkohteita ja seuraava kuvapostaus tuleekin varmaan painottumaan sille puolelle. Ehdin myös Eevan opastamana käydä katsomassa upeaa lepakkopuuta, joka oli aivan täynnä pienehkön kotikissan kokoisia lepakoita nukkumassa. Kummallakaan tuskin on kovin laadukkaita kuvia tästä. Loppuilta meni mukavalla illallisella hotellin allasalueella, jossa alkuperäiskansan tanssiryhmä esitti perinnetanssia taidokkaan didgeridoomusiikin säestämänä. Siitä vaihteeksi pari kuvaa ja videota minulta (Eevan ottamana), sillä Eevan puhelin jäi hotellihuoneeseen.