Cairnsista ei juuri jäänyt viimeiseltä aamulta kerrottavaa, matka kentälle ja lentäen Sydneyn suuntaan sujui melko mutkattomasti. Kone oli tolkuttoman iso siihen nähden että kyseessä oli kolmen tunnin lento maan sisällä, mutta silti se oli täynnä. Kentällä nautin Whopperin Hungry Jacksissa, joka ilmeisesti täällä päin on "home of the Whopper".
Sydneyhyn laskeutuessa näimme sopivasti oopperatalon auringonlaskussa, mikä tosin tarkoitti sitä että pimeä oli tullut ennen kuin pääsimme edes paikallisjunan kyytiin. Löysimme kuitenkin todella helposti hotellille ja lähdimme vielä etsimään juomista ja syömistä illan hämyyn. Löysimme paikan nimeltä Edinburgh Castle, josta saikin mainiota pubiruokaa ja hyvää olutta. Screenillä pyöri rugby, televisioissa toinen rugbyottelu, ajoittain aussifutista ja yhdessä ruudussa vuorotellen ravit ja vinttikoirien juoksukisat. Viihdyimme. Kävimme vielä illan lopuksi katsastamassa Bitter Phew nimisen olutmestan, joka osoittautuikin melkoiseksi kultakaivokseksi. Saimme onneksi kantaa oluet hissittömästä yläkerrasta alakerran uuden Phew - viinibaarin puolelle, niin en joutunut (vielä) roudaamaan Eevaa portaita ylös.
Sunnuntai olikin sitten luksuspäivä, täysi vapaapäivä aikaa tutustua kaupunkiin ja julkisessa liikenteessä 2,8 $ maksukatto. Maksukatto on muuten hieno systeemi. Porteista voi leimata vaikka millä lähimaksukortilla ja hinta on sama kuin Opal cardilla ja mitään päivälippuja ei tarvita kun maksukaton jälkeen matkat eivät maksa mitään. Tutustuimme ensin hotellin vieressä aukenevaan Hyde Parkiin sotamonumentteineen ja kävimme sitten ensimmäisessä Eevan Master Chef - ravintolalöydössä, eli Three Blue Ducksissa lounaalla. Alkuruokana jaettu grillattu mustekala oli huikea, pääruoat ihan hyviä. Eeva saa kertoa kuka se julkkiskokki oli, joka ei tietenkään ollut paikalla. Ravintolan vieressä oli Koskela - brandin huonekaluliike. Kyseessä on ilmeisesti toisen polven maahanmuuttaja Suomesta, joka on antanut sekä huonekaluilleen että lapsilleen suomalaiset nimet.
Lounaan jälkeen pieni tauko hotellilla (ja matkalla muutama tölkki laatuolutta naurettavan hyvin varustellusta Barnys Fine Wines & Alesista) ja urheilemaan. Junalla Circular Quaylle, josta matkan tähän asti kovimmissa (muttei silti kovin pahoissa) ihmisruuhkissa oopperatalolle ja siitä kasvitieteelliseen puutarhaan, joka oli jälleen käymisen arvoinen. Puutarhalta kävelimme pikavauhtia kohti sataman siltaa, jotta näkisimme oopperatalon auringonlaskussa. Myöhästyimme hieman, mutta kyllä se oranssi auringonvalo teknisesti ottaen vielä oopperataloon osui. Urheilimme samalla vähän portaita ylös vain kuullaksemme hieman ennen ylätasannetta että "tuossa on hissi ihan lähellä". Mitäs eivät laita opasteita. Siltareissun jälkeen kävimme vielä varmistamassa että löydämme huomenna paikalle ökyillalliselle.
Satamasta kivasti valaistulta oopperatalolta tie vei kohti seuraavaa Master Chef - paikkaa, Koi jälkiruokabaaria. Olisi sieltä ruokaakin saanut, mutta koska olimme tulleet jälkiruokien takia, panostimme niihin. Eeva voi laittaa kuvat ja kertoa kenen ravintola tämä oli, mutta itse chef ei ollut nytkään paikalla. Jälkkärit sen sijaan olivat toinen toistaan parempia ja paikka kyllä käymisen arvoinen. Nälkää jälkkärit eivät aivan riittäneet peittoamaan, joten kävimme viereisessä yllättävän hyvässä Spice Alley - katuruokakeskittymässä (kuvassa alla) syömässä pienet suolaiset jälkiruoat. Kilometrejä tänään kertyi noin 14, ja siihen päälle useamman kerroksen verran portaita. Ehkä kohta uni maittaa.
Ensimmäisen täyden päivän jälkeen voisin jo todeta, että Sydney on todella hieno kaupunki. Ydinkeskusta on kompakti, kaikkialla on vihreää, toinen toistaan parempia ravintoloita ja baareja, kaikki näyttää kivalta, julkinen liikenne toimii eikä ole kallis. Täällä voisi viihtyä pidempäänkin. Yhtymäkohtia Friscoon ja New Yorkiin on rutkasti. En kyllä suosittele näin kauas lentämistä lähtökohtaisesti kenellekään, mutta jos tulee lähdettyä niin Sydney ei ole yhtään hassumpi kohde.
No comments:
Post a Comment